No niin, nyt alkaa kevät olla jo sen verta pitkällä, että viitsii mennä metsään. Alkukevään kylmä, märkä ja harmaa paskamainen sää ei ainakaan itseä innosta luontoon lähtemään, mutta nyt kaikki oli kohdillaan. Monesti kun maastokarttaa pyörittelee on tullut merkattua kaikenlaisia pieniä luonnonsuojelualueita itselleen talteen. Päivän kohde oli juurikin tälläinen. Petäjäjärven luonnonsuojelualue on pieni pläntti, about Kurun ja Seitsemisen välissä. Kartan mukaan paikalla pitäisi myös olla yksi laavu, joten kahvipaikkakin pitäisi löytyä.
Jätin auton Luoteentien varteen ja lähdin ensimmäiseksi kävelemään kohti läheistä laavua. Heti kun pääsi metsäautotieltä polulle, huomasi, että täällä ei turhan paljoa ole kävelty. Polku oli oikeastaan koko matkalta nippa nappa löydettävissä ja monin paikoin umpeen kasvanut. Myös kaatuneita puita oli paljon, joka vaikeutti polun seuraamista. Aloitin reissun mulauttamalla toisen jalkani polveen asti vedessä, noin 50m ennen laavua, mutta onneksi keli oli sen verran lämmin, että lahje kyllä kuivui nopeasti, vaikka kenkään vähän kosteutta jäikin.
Ennen kuin lähdin kävelemään, piti kartasta yrittää arpoa jonkunlainen järkevä lenkki jonka saisi tehtyä. Itse alueella oli vain yksi polku, joten mitään sen kummempaa lenkkiä ei saisi tehtyä. Karttaa hetken pyöriteltyäni katselin, että jokusen kilometrin hiekkatietä kulkien saisin lenkin tehtyä. Sitten eteenpäin!
Metsä oli vanhaa ja vaikutti siltä, että kulkijaa ei tosiaan taida pahemmin olla. Eteneminen oli paikoitellen hidasta, sillä lähes 50m välein piti ylittää muutama kaatunut puu. Hetken matkaa käveltyäni tuli vastaan Liinalammi ja sitä ympäröivä suoalue.
Matkan jatkuessa polku oli entistä paremmin piilossa ja risteyskohdassa, jossa vanha merkattu polku lähti eri suuntaan kuin minä, hukkui polku lopullisesti, vaikka maastokartassa vielä katkoviivaa jonkun matkaa olikin. Viimeinen kilometri ennen tielle pääsemistä menikin aikalailla umpimetsässä. Loppuen lopuksi metsää tuli tähän hitusen alle 8km kierrokseen vain noin puolet.
Tieosuuden jälkeen palasin vielä takaisin Petäjäjärvelle ja nyt kuljin sen itäreunaa pitkin takaisin polun alkuun. Aurinkoinen iltapäivä meni nopsaan metsässä hikoillen ja turhaa tavaraa selässään kantaen. Alla vielä kuljettu reitti.
