Julkaisen jorinoitani vanhemmista, aiemmin julkaisemattomista reissusta aina toisinaan myös näin perinteiseen TBT (Throwback Thursday) -tyyliin ja tässä yksi niistä.
Syksyinen reissu kohti Pohjois-Karjalaa! Lähdimme Ollin kanssa joskus klo 1700 aikoihin ajelemaan syksyisen harmaassa tihkusateessa Tampereelta kohti Patvinsuon kansallispuistoa. Matkaa tulisi taukoineen päivineen reippaasti yli 6 tuntia / 500km, joten perillä olimme aika myöhään. Suomun parkkipaikalla otsalamppujen valossa noin klo 0100 aikoihin siirryimme telttailualueelle muutaman sata metriä ja virittelimme leirisysteemit valmiiksi. Vielä ennen nukkumaanmenoa oli kuitenkin syötävä jotain, joten kevyet kokkailut ja sitten petiin. Aamulla valoisassa vihdoin näki miltä koko seutu ylipäänsä näyttää ja Suomun alue rantoineen ja mäntykankaineen teki heti vaikutuksen. Suunnitelmana oli kiertää Suomunkierto, eli noin 30km lenkki yhden tai kahden yön taktiikalla ja ensimmäisen päivän etappi oli Majaniemi. Nyt kun olimme heti aamusta pelipaikoilla, oli lauantai kokonaan käytettävissä itse asiaan.
Keli oli hieman harmaa, mutta ei sadetta. Aamupalan jälkeen lähdimme kävelemään kohti ensimmäistä taukopaikkaa, eli Nälmäjokea. Suomulla oli meidän lisäksi yötä muutama muukin retkeilijä, mutta mistään varsinaisesta tungoksesta ei voinut puhua.
Polku Nälmäjoelle oli helppokulkuista ja nopeaa. Juuri ennen taukopaikkaa polku kulki Surkanvaaran reunaa pitkin, jossa ehkä muutama metri tuli nousua. Notskipaikalla makkaranmittainen tauko ja kostean suoilman haistelua. Makkaranpaistelun jälkeen jatkettiin kävelyä. Reitti meni ensin Lahnalammen parkkipaikalle ja hieman ennen sitä piti polun varressa olla jonkunlainen katselulaveri Lahnasuolle. Laverista olikin aika vähän jäljellä, joten jatkoimme matkaa kohti parkkipaikkaa, jossa olikin nippu karavaanareita syyspäivän vietossa.
Seuraavaksi polku jatkui Rajavartiolaitoksen ampuma-alueen reunaa pitkin kohti Pirskanlammen taukopaikkaa. Ilmeisesti joskus aiemmin reitti on kulkenut ampuma-alueen poikki ja on aina vaatinut puhelua varuskuntaan jos tuon pätkän on meinannut kävellä. Nähtävästi tilanne oli muuttunut, sillä vanha polku oli merkattu muutamalla rangalla ”käyttökieltoon” ja uusi polku seuraili alueen rajaa hipoen.
Päivän varsinainen lounastauko pidettiinkin sitten Pirskanlammella. Sää oli edelleen harmaata, mutta ei liiemmin tuulta eikä sadetta. Itselle sopi tuo keli täysin, sillä auringossa alkaa läski hikoilla liikaa vaikka olisi jo viileämpi syyskeli.
Reiluhkon mittaisen tauon jälkeen klo 1640 jatkettiin päivän viimeinen pätkä Majaniemeen. Reippaasti ennen klo 2000 olisi jo pimeää, joten ennen sitä olisi kiva päästä paikanpäälle. Tätä vauhditti myös Ollin repussa odotteleva paahtopaistikimpale, joka oli tarkoitus paistella tulilla Majaniemessä iltapalaksi.
Jonkun matkan päästä menimme taas kerran Nälmäjoen yli, joka tässä kohtaa oli jo ihan oikea joki ojan sijaan. Ylitystä varten oli kunnollinen vaijerilautta, joten ei ongelmia sen suhteen. Ylityksen jälkeen polku siirtyy kokoajan lähemmän Koiterejärven rantaa. Viimeiset kilometrit mentiin aikalailla rannassa. Ranta oli samanlaista matalaa hiekkarantaa kuten Suomujärvelläkin.
Pääsimme juuri ennen pimeää perille ja ensimmäisenä leirin virittelyä ja sitten nuotiolle lihaa paistelemaan. Majaniemessä oli ehkä hieman leirintäaluetunnelmaa, sillä telttoja taisi olla reilusti päälle 10kpl pitkin aluetta. Lihan mahtui heittämään nuotion ritilälle kuitenkin ilman jonotuslappua ja se jopa aiheutti hienoista kateutta kanssaharrastajissa: ”ai teillä on oikein tommosta lihaa…” Kyllähän se tuossa kohtaa aika maittava eväs oli, verrattuna retkiruokaan tai johonkin hikiseen leivänpalaan mitä lopulla porukalla näytti ritilällä paahtuvan. Pilvet oli hieman repeilleet ja kuun valaisema taivas hieman auttoi näkemään eteensä kun kävi hakemassa lisää klapia nuotioon. Syömisten jälkeen oli aika vetää pienet hörpyt satunnaista mukana ollutta etanolia ja siirtyä pitkäkseen riippumattoon.
Seuraava aamu alkoi mahtavalla auringon paisteella ja taas kerran tuli sellainen ”olenko jossain fantasiapelissä” -hetki. Hakiessani vettä rannasta aamukahveisiin kirkkaassa auringon paisteessa tuntui, että parempaa paikkaa olla juuri tällä hetkellä ei ole.
Aamu meni perinteiseen rauhalliseen tahtiin ja seuraavaksi suuntasimmekin lounaalle Teretinniemen laavulle. Laavun vieressä piti myös olla lintutorni, joka toivottavasti olisi enemmän kasassa kuin edellen katselulaveri. Polku lähti luoteeseen, jonka jälkeen se kääntyi suoraan pohjoiseen. Matkaa Teretinniemeen tuli hieman reilu 4km. Alkumatkasta polku myös haarautui itään kohti Susitaipaleen retkeilyreittiä, josta olisi päässyt tekemään vähän pidempääkin etappia aina Petkeljärven kansallispuistoon asti.
Teretinniemestä jatkoimme kohti reitin alkua, eli takaisin Suomulle. Aurinkoinen päivä oli kerännyt ihmisiä paikalle ja suolla kun ollaan, tuli pitkillä ja kapeilla pitkospätkillä paikoitellen pieniä haasteita. Pääsimme Suomulle hyvissä ajoin noin klo 1430 ja mietimme jatkosuunnitelmaa. Huominen maanantai oli otettu vapaaksi, mutta kierrokseen menikin vain pari päivää. Varasimme Suomun saunan illaksi ja vietimme viimeisen illan rannalla ja saunassa istuskellen.
Aamulla oli vielä edessä sama yli 6 tunnin ajomatka, mutta tällä kertaa ei onneksi tarvinnut mennä yössä ja sateessa, vaan keli jatkui maanantainakin lämpimänä ja aurinkoisena.
Loppukaneetti
Patvinsuo oli yksi hienoimmista paikoista mitä vastaan on tullut. Isot suoalueet ja järvet mataline hiekkarantoineen ja kirkkaine vesineen tekivät lähtemättömän vaikutuksen. Alue myös jostain syystä tuntui lähestulkoon yhtä erämaiselta kuin Lapin laajat kairat. Tänne tulee ilman muuta tehtyä paluu vielä tulevina vuosina.