Reilun viikon räkätaudissa kotona makaamisen jälkeen oli ihan hyvä päästä hieman jaloittelemaan pihalle. Sunnuntai päivälle oli pitkästä aikaa luvattu parasta mahdollista kevätsäätä: aurinkoa pilvettömältä taivaalta ja lähes tulkoon ilman tuulta. Lähinurkillani on paikka nimeltä Keissaari, johon on jäätä pitkin suoraa viivaa noin kilometrin matka omasta lähtöpaikastani. Saaressa olisi nykyään myös Tampereen kaupungin ylläpitämä nuotiopaikka, mutta en tälläkään kertaa mennyt tuonne varjoiselle länsipuolelle saarta, josta se löytyisi.
Saaren eteläreunalla on muutaman metrin korkuista kalliota, josta avautuu esteetön näkymä suoraan kohti Tampereen keskustaa. Paikasta on tullut itselleni kevättalven vakiokohde, jos ajatuksena on vain istuskella ulkona auringossa, ilman kummempaa suorittamista. Näsijärven jää oli luonnollisesti tupaten täynnä porukkaa ja pilkkijää ja hiihtäjää tuli vastaa jäällä kävellessä aivan jatkuvasti. Nousin kallion päälle vakiopaikalleni, polkaisin retkituolin auki ja aloitin veden keittelyn.
Tyhmänä otin matkaan myös lumikengät, mutta heti ovesta ulos lähdettyäni kyllä tajusin, että edelliset pari päivää oli ollut vesiloskakeliä ja tänään pakkasta, joten jäällä oleva lumi olisi varmasti kohtuu hyvin kantavaa ja sitähän se olikin. Kaffetta hörppiessä ja horisonttiin tuijotellessa meni helposti lähes parituntinen. Ehkä vielä hieman vajaakuntoisena tässä oli riittävän aktiivista ulkoilua tälle kerralle.
