Kaverini Emmi oli keksinyt, että kun lounais-Suomessa on paljon susia, niin olisiko tässä paikka jossa voisi nähdä niistä vilauksen. Joulukuun puolella ajatus oli vielä tehdä kahden päivän reissu, mutta tammikuun psykoosipakkaset tekivät tästä päiväreissun. Omilla romuilla on tällä hetkellä aikalailla -5 asteen mukavuusraja, joten oli parempi olla kokeilematta.
Tampereelta Vaskijärvelle ajoi hitusen alle 2 tuntia. Matka oli ihan mukavaa köröttelypätkää moottoritiehen verrattuna. Lähdimme kävelemään Honkilahdentien parkkipaikalta klo 1200, jota ei luonnollisesti oltu aurattu. Sen verran lumia syrjään potkimalla sai tilusta lanattua, että kehtasi pakittaa auton tuohon parkkipaikan sisäänajoon.
Talviretkeilyä en juurikaan ole harrastanut yksittäisiä päiväreissuja lukuunottamatta. Yötäkin on tullut pari kertaa oltua, mutta vain kevyillä pakkasilla testinomaisesti. Tätä reissua varten olin kuitenkin ostanut lumikengät! Kyseessä TSL 227 XL -malliset kengät ja kyllähän nuo varmasti kulkemista helpotti, vaikka niidenkin kanssa eteneminen tuntui helvetillisen raskaalta. Alkuun toki vaikutti myös se, että vasta parin km jälkeen tajusin irroittaa kantapään lukon.
Alun kunnianhimoiset kiertelysuunnitelmat muuttuivat nopeasti siihen malliin, että suuntasimme kohti Valastenmaan nuotiopaikkaa, jossa tehtiin pienet retkikokkailut ja samaa reittiä takaisin. Hikisen, reilun 3km jälkeen olimme perillä. Paikka oli luonnollisesti juuri luonnonpuiston rajojen ulkopuolella, avohakkuun reunassa. Ei ehkä hienoin paikka, mutta ihan ok. Nuotionpolttoa haittasi hieman Kurjenrahkasta tutut kaksiosaiset laatikkomalliset tulisijat. Puut olivat myös märkiä, joten notskia sai työstää jatkuvasti. Itsellä päivän menuussa oli tortillaa ja lopputulos onnistui yllättävänkin hyvin. Olin varma, että vähintään jotain palaa tai tipahtaa maahan, mutta ei, ruoka 5/5. Muurikkaa en jaksanut kummoisesti jynssätä, parin veden keittelyn jälkeen pyyhin sen puhtaaksi kengällä…
Pikkuhiljaa oli lähdettävä takaisinpäin, sillä valoa ei ollut enää kovinkaan kauaa jäljellä. Paluumatka meni toki hieman joutuisammin samoja jälkiä seuraten, mutta noin puolessa välissä oli niin pimeätä, että otsalamppu oli naksautettava päälle. Metrisessä hangessa lumikenkäily kävi kyllä kohtuu rankasta reenistä ja vihdoin autolle päästyä oli kyllä aika puristettu olo. Näin tiesi väittää myös kello, joka kertoi, että ehkä juuri nautitut tortillat oli myös saanut poltettua tällä hikoilulla (1700kcal).
