Julkaisen jorinoitani vanhemmista, aiemmin julkaisemattomista reissusta aina toisinaan myös näin perinteiseen TBT (Throwback Thursday) -tyyliin ja tässä yksi niistä:
Ensimmäistä kertaa Salamajärvellä, eikä oikein mitään hajua minkälaista maastoa odottaa. Ajankohta on Toukokuun loppu ja saavun Koirasalmen parkkipaikalle pienessä tihkusateessa. Autoja toki on paikalla aivan pirusti kelistä huolimatta. Tarkoitus oli kulkea 18km Vaatimen kierros vastapäivään tutustuen Pohjanmaalaiseen suomaisemaan. Aikaa reissulle oli perinteiset kaksi päivää.
Lähtö Koirasalmelta kohti Ahvenlampea oli aluksi melko haastavaa kivistä polkua, joka kyllä reilun kilometrin jälkeen alkoi hieman helpottaa. Ahvenlammella ei sinänsä ollut mitään kummempaa kuin vuokratupa ja paikka ei mielestäni vaikuttanut kovinkaan ihmeelliseltä. En jäänyt sen koommin pitämään taukoa tai ihmettelemään, vaan jatkoin eteenpäin. Sade pysyi tihkuisena pitkään, mutta oli niin pientä, ettei se oikeastaan juuri kastellut. Seuraava paikka olisikin Pyydyskoski, johon olisi melkein 6km mittainen pätkä.
Metsässä sai kävellä kohtuu hyvin keskenään ja syventyä omiin ajatuksiinsa. Matkalla oli pitkää pitkosta ison suoalueen yli, sekä metsäistä polkua soiden reunoilla. Myös muutamia pieniä jokien ylityksiä oli, onneksi tällä kertaa kuitenkin ihan siltoja pitkin. Noin klo 1400 pääsin Pyydyskosken puolikodalle. Puolikodat ovat muuten itselle varmasti se kaikkein mieluisin ”retkeilyrakenne”. Suojaavat tuulelta aivan erilailla kuin laavut, sisälle mahtuu usein paljon porukkaa, mutta silti avoimestä osasta näkyy ulos riittävän hyvin. Istahdin kotaan ja laitoin tulet. Keittelin teevettä ja söin retkiruuan. Sain olla keskenäni vain ensimmäiset muutaman minuuttia, ennen kuin älämölölaumaa tuli myös paikalle, mutta eipä tuo nyt loppuen lopuksi niin haitannut, ehkä metsään sitä ääntäkin mahtuu.
Reilun tunnin mittaisen tauon jälkeen jatkoin kohti Heikinjärven laavua, jonne oli matkaa noin 3,5km. Tässä kohtaa sadekin oli loppunut, mutta keli oli edelleen harmaa. Nyt iltapäivään siirryttäessä alkoi ihmisiäkin tulla vastaan reilummin. Heikinjärvellä vielä toinen kahvitauko. Housun lahkeita nuotiolla kuivatellessa pysähdyin myös tuumailemaan yöpymissuunnitelmaa kun tajusin, että about 3/4 osa kierroksesta onkin jo tullut kuljettua.
Olin nähnyt Hiiliniemen nuotiopaikan Ali Leiniön videolla ja se näytti hienolta paikalta. Tuosta ei myöskään jäisi huomiselle päivälle kuin reilun kilometrin matka autolle. Kahveetauon jälkeen jatkoin siis matkaa vielä kohti Hiiliniemeä päivän viimeisenä etappina. Perillä olin noin klo 1800 aikaan ja virittelin ensimmäisenä riipparin valmiiksi. Muutama tunti kevyttä nuotion polttelua ja pientä naposteltavaa ja hieman ennen klo 2200 riippariin. Yritin katsella euroviisuja puhelimesta hieman pykivällä yhteydellä jonkun aikaa, mutta hetken päästä väsy yllätti.
Aamulla heräsin aikaisin, eikä nukkuminen tuntunut enää oikein onnistuvan. Nousin ylös, löin tulet nuotioon ja keittelin kahvia. Aamun usvassa ja täydessä hiljaisuudessa oli lähes täydellinen zen-tila. Hyvin nopsaan alkoi keli kuitenkin lämmetä ja aurinkokin alkoi paistella. 0930 aikoihin olin jo valmis ja lähdin kävelemään kohti Koirasalmea. Koska olen mahdoton pullahiiri, oli vielä ennen lähtöä istahdettava luontotuvalle pullakahville. Tietysti myös kansallispuistomerkki oli pakko hommata.
Pidin Salamajärven maastosta todella ja tiesin heti reissun jälkeen, että tänne on kyllä vielä useasti palattava. Näin jälkeenpäin, paikka ehkä pitää jopa 1. sijaa omalla kansallispuistolistallani.