Oma retkeilyni painottuu lähinnä 3 kaudelle ja talvella tulee tehtyä oikeastaan vain päiväreissuja tai todella harvoin yhden yön reissuja lähinurkilla. Yöreissutkin vain silloin kun ollaan 0 päälle lämmöissä. Monesti olen miettinyt, että olisi kiva päästä kokeilemaan miltä se isommassa kaminateltassa yöpyminen tuntuisi (kaminatelttaöihin ei nyt lasketa SA-INT tarjoamia paskaöitä) verrattuna riipparissa tutisemiseen kylmässä ja pimeässä metsässä. Jotta suorilta ei lähdetä ostelemaan 5k€ vehkeitä ja ihmetellä sitten, kerrankin aloitettiin homma järkevästi; vehkeet vuokraamalla.
Lähdimme kaverini Emmin kanssa viikonlopuksi Komion luonnonsuojelualueelle & sen reunoille Lopelle. Vuokrasimme majoitusvehkeet, jotka tässä kohtaa tarkoittivat: Savotta Hawu 8 -telttaa, Sawu de luxe -kamiinaa ja JR27 ahkiota. Lähdimme Tampereelta perjantaina hieman kello 1400 jälkeen, josta meidän piti mennä ensin Keravalla hakemaan vuokravehkeet ja siitä vielä Lopelle itse kohteeseen. Toki välissä Hyvinkään ABC:ltä tölkki monua (opin vielä tän nuorisosanaston) ja pari keppanaa.
Kaiken säätämisen jälkeen pääsimme Luutasuo 1 parkkipaikalla noin klo 2000. Oma rinkkani meni romukasan päälle ahkioon, sillä painoa oli taas kerran riittävästi. 80 litrainen MR Beartooth tarjoaa vähän liian helpot puitteet turhan tavaran kuskaamiselle. Aloitin itse ahkion vedolla, joten Emmi kuskasi oman rinkkansa selässä.
Tarkoitus oli mennä tietä pitkin alueelle, josta muutaman kilometrin jälkeen lähtisimme Luutasuolle ja laittaisimme leirin sinne. Jo matkalla autoa ajaessa aloin hieman epäröimään suunnitelmaa, sillä lämpötilat olivat olleen plussan puolella taas jonkun aikaa ja vähistäkin lumista oli paljon sulanut pois. Viimeistään kun pulkkaa oli muutaman sata metriä kiskonut suolla, tajusimme että homma ei tule toimimaan. Suo oli lähestulkoon täysin sula ja jalka muljahti helposti lumesta suoraan suohon. Päätimme palata tielle ja jatkaa luoteeseen.
Joidenkin kilometrien jälkeen alkoi kello olla jo paljon ja ahkion kiskojista vääntö lopussa. Pistettiin ahkio parkkiin ja kävin kävelemässä muutaman sata metriä metsää suon laidassa telttapaikkaa etsien. Tulos oli edelleen sama kuin viime kerrallakin; liian sulaa ja märkää. Palasin ahkiolle ja lähdimme lyhyen matkaa takaisinpäin paikkaan, jossa oli ollut tasaisen näköinen alue. Tässä kohtaa tietysti JR27 custom-aisoista rävähti kiinnitys valjaiden päästä paskaksi… Noh, lyhyen matkaa tuota vedettiin sitten kaksin.
Löysimme tasaisen paikan teltalle ja päätimme jäädä siihen. Luonnollisesti vielä ensi kertaa tätä settiä pystyttäessä pimeässä, aikaa tulisi palamaan ennen kuin pääsisi lämpimään telttaan. Savotta oli onneksi erittäin helppo pystyttää. Puolikkaat yhteen, levittäminen, helmojen kiristykset auki, kiilat kiinni ja lopuksi vielä keskiputki paikalleen sekä narujen kiristykset. Sitten enää kamina sisään, rullapiippu kiinni ja syöttö täysille! Puolen yön jälkeen alkoi kaikki olla valmista ja pääsi vihdoin istumaan ja kokkaamaan. Tuon jälkeen päivä olikin pikkuhiljaa paketissa.
Yöllä sää muuttui selkeästi puuskaiseksi ja välillä mietti, mahtaako koko teltta lähteä lentoon. Realismia oli kuitenkin, että Savotan isot kiilat olivat paukutettu kirveellä routaiseen maahan tappiin asti, joten ilman isompaa hurrikaania teltta tuskin lähtisi mihinkään. Aamuksi tuuli oli kuitenkin laantunut ja loppua kohden sai paremmin nukuttua.
Suhteellisen hyvin nukutun yön jälkeen (tai siis, moottorisahakuorsaukseni ei tietysti itseäni häiritse… Jäin tästä hyvästä ehkä lounaan/kaljan auki.) uusi päivä alkoi aurinkoisena, mutta vielä hieman tuulisena. Vähäinen lumi ja pilvetön taivas olisi voinut olla suoraan maisemaa maaliskuun lopulta, mutta nyt oli tammikuun puoliväli. Tavallaan hieman synkkää, että talvet tuntuvat menevän enemmän tämän näköisiksi vuosi vuodelta. Mitään suurta suunnitelmaa päivälle ei ollut, mutta jonkinlainen kierros oli tarkoitus käydä tekemässä lähinurkilla.
Aamupalan jälkeen lähdimme kohti Luutalammia. Tulipaikalla olikin hiihtoporukka kahvittelemassa ja jatkoimmekin hieman järveä kiertävää polkua koilliseen. Maastokartassa järven rantaa kulkevaa polkua ei ollut merkattuna ollenkaan, mutta sellainen siellä kuitenkin oli. Tai no, aika mössöä se polku toki tällä hetkellä oli. Rannassa aurinko oli kuivanut maata sen verran, että hyvä istumapaikka iltapäivä teelle löytyi kohtuu helposti vaikka persaluset unohtuikin teltalle.
Muutaman tunnin happihyppelyn jälkeen olikin hyvä taas siirtyä takaisin leiriin ja tärkeimmän, eli syömisen pariin. Sitähän tänne(kin) oli tultu tekemään. Menussa oli makkaraa, lihapullapannua tortillaa ja vaikka mitä. Ruokaa oli siis aivan liikaa muutaman päivän olemista varten. Syömisen jälkeen hetki oleskelua makuuasennossa. Mitään kummempaa kevyen ulkoilun lisäksi ei päivälle ollut enää suunnitteilla, joten otimme ilon irti lämmitetyssä teltassa jumittamisesta. Jonkun ajan päästä ohjelmassa olikin pelikorttien lätkimistä ja juustotarjottimen tuhoaminen (kyllä, you read it right; juustoja metsässä). Ilta meni kevyesti, mutta eilinen yöhön kestänyt säätäminen verotti hieman jaksamista ja pikku hiljaa alkoi väsyttämään.
Seuraava yö oli täysin tuuleton, joten nukkuminen onnistui hitusen paremmin (ainakin itselläni). Sunnuntaina keli olikin taas sumuinen ja harmaa. Jäljellä oli enää purkaa leiri, laittaa romut ahkioon ja palauttaa tavarat. Mitään kiirettä ei ollut, joten pikkuhiljaa tavaroita reppuun survoen alkoi homma etenemään. Hieman ennen klo 1300 lähdimme takaisin kohti autoa. Paluumatka oli kevyempää pienemmän painon ja lumen koostumuksen vuoksi, joten eteneminen oli kohtuu ripeätä.
Kaikin puolin onnistunut reissu, vaikka lunta olikin hieman ohuesti. Kiitokset myös loistavalle retkiseuralle. Lämmitetyssä teltassa nukkuminen tuo aivan uuden kulman talviretkeilyyn ja ehdottomasti pitää alkaa tosissaan harkitsemaan jonkun sorttisten vermeiden ostamista omaksi. Ehkä kun tässä muutaman talven vähän larppaa etelä-Suomen metsissä kaminan lämmitystä, sitä joku päivä on vetämässä ahkiota Kekkospuistossa, tai jopa vielä jossain pidemmällä?
Hieman Puuilo-miestä lainatakseni: Luutasuo kokattu, mitä nextiin?