Talvi alkaa olla aika lailla taputeltu, vaikka se kohtuu kummallinen olikin. Lunta ei juuri ollut ja vuoropäivin kadut oli sulana ja jäässä. Myös retkeily jäi tänä talvena normaaliakin heikommaksi, sillä jäällekään ei oikein missään välissä tehnyt mieli lähteä, vaikka se toki varmasti ihan kestävää jonkun aikaa olikin. Myös erilaiset suokohteet jne jäi tammikuun reissua lukuunottamatta kokeilematta, sillä lumen vähäinen määrä ja korkeat lämpötilat pisti epäilemään kuinka se meneminen olisi onnistunut.
Noh, nyt alkaa keli näyttää niin keväiseltä, että vähintäänkin joku pieni kierros olisi jossain tehtävä. Nokialla nyt kesästä asti asuneena tajusin, että Ritäjärven luonnonsuojelualue (jossa olen kerran aikaisemmin käynyt) on nykyään lähempänä kuin Kintulammi, joka ennen oli sellainen lähin defacto makkaranpaistopaikka. Edellisestä kerrasta Ritäjärvellä oli melkein 3 vuotta ja päätinkin lähteä katsomaan paikkaa uudemman kerran.
Lämpötila oli keväinen 10 astetta ja aurinko paistoi. Jätin auton Ritajärventien parkkipaikalle. Ehtihän auto jo olla jopa viikon pesun jälkeen ilman kurakuorrutusta… Metsässä näytti samalta kuin toukokuussa, vaikka oli vasta maaliskuun loppu. Jäät järvissä oli ainoa vinkki aikaisemmasta ajankohdasta.
Kiersin Valkeajärven pohjoisrantaa pitkin polkua pätkän ja suuntasin sitten Ylisen Ritäjärven suuntaan vievälle pienelle järvien väliselle polulle. Katselin vanhoja kolmen vuoden takaisia kuvia ja yritin miettiä missä olisi hyvä tee & sämpylä -paussin paikka. Lähdin kiertämään Ylistä Ritajärveä myötäpäivää. Muutaman kilometrin jälkeen olin järven itälaidalla ja kiipesin polulta pienen sammaleisen kallion päälle tauolle.
Oli parempi parempi mätätä leipä naamariin, sillä energiat tuntui olevan kohtuu heikossa. Istuskellessa huomasin myös, että kevään ensimmäiset lentävät paskiaiset (hyttyset) olivat ilmaantuneet. Ei heti tulekaan mieleen koska olisi maaliskuun lopulla tullut näitä vittupäitä vastaan. Myös kimalainen pörräsi varvikossa, joten tunnelma oli kohtuu kesäinen.
Hetken istuskelun jälkeen jatkoin reissua kiertäen Ylisen Ritajärven loppuun ja siitä takaisin Valkeajärven pohjoisrannalle ja siitä parkkipaikalle. Kulkeminen oli hieman ärsyttävää, koska housuja sai kiskoa ylös jatkuvasti. Sen verta olin saanut etureppua kevennettyä, että eräilyhousujen vyö ei enää pienimmillään tuntunut riittävän. Ehkä tämä oli loppujenlopuksi ihan positiivista, mutta ärsyttihän se.
Tällä kertaa vain lyhyt kierros, mutta tästä se kevätkausi taas alkaa. Lähiviikkoina myös yöreissu pitää tehdä, jollei jäätävä takatalvi yllätä. Tässä myös kesän ensimmäinen pohjoisen reissukin on kovasti jo mielessä, sekin tänne aikanaan sitten pätkähtää.