Viimeksi jos valitin, että ei housut pysynyt päällä kun on kiloja lähtenyt, niin nyt niitä kiloja yritettiin selvästi palauttaa kaikin voimin. Ollin kanssa lähdimme Teijoon kevättä katsastamaan ja reissun erikoisuutena oli käydä Salossa menomatkalla vetämässä JJs BBQ:ssa jäätävät setit. Keräsin Ollin jälleen kerran matkan varrelta Forssasta, josta jatkoimme kohti Saloa.
Koska Citymarket tuli ennen JJtä vastaan, teimme ennen syömistä retkiostokset, joka tietysti aiheutti sen, että vielä nälkäisenä halusi kaiken. Kuppilassa kahden hengen jaettavan lihavadin yksin vetäneenä, oli tunnelma hapokas, mutta nyt kurkkua myöten täynnä lihaa, suuntasimme kohti Matildajärveä. Edellisten ostosten ajattelu aiheutti tässä kohtaa lähinnä pahoinvointia…
Vaikka ajatus oli mennä tällä kertaa käymään hieman pidemmällä, eli Sahajärvellä, jätimme auton kuitenkin luontokeskuksen parkkiin. Ensin kahvit ensimmäisellä tulipaikalla joka tuli vastaan, eli Roosinniemessä. Veden ehti laittaa tulille lämpiämään ennen kuin about 6 hengen harmaapäinen kalajormaporukka pärähti paikalle. Suklaamunkit vielä upposi naamaan kahvin kanssa ja sitten jatkoimmekin matkaa. Espoolaisten ukkojen höpinöitä ei jaksanut jäädä kuuntelemaan.
Matka jatkui Teerisaaren kautta polkua ulos kansallispuiston alueelta ja siitä hiekkatietä luoteeseen, kohti Sahajärvellä lähtevän polun alkua. Keli oli puolipilvistä ja hieman tuulista. Lämmintä ei ollut kuin 5-7 asteen verran, joten kovin kesäistä ei vielä ollut. Alle mätätty lihavati hieman haittasi kävelytahtia ja ensimmäiset muutama tunti tekikin vain mieli kellahtaa mättäälle makuulle.
Sahajärvelle menevän polun varresta löytyi ukkometso ihmettelemästä. Kovin mulkoili pienen kallion päällä, mutta ei innostunut käymään päälle.
MHn sivuilla oli uutinen, joka tiesi kertoa, että Sahajärvellä saareen vievät lossit olisivat ajossa seuraavana maanantaina. Teki kuitenkin mieli näin paria päivää ennen mennä katsomaan joko ne siellä olisi kuitenkin jo ollut. Eipä ollut ei, vaan lossi oli kiinnitettynä saaren puolelle. Tällä kertaa siis emme muuta kuin istahdimme kallion päälle pitämään pientä taukoa ja naattimaan auringosta.
Kello alkoi olla jo pitkällä ja yöpaikka piti valkata. Lähdimme takaisin kohti Matildajärveä, mutta tällä kertaa ”oikeaa” reittiä, eli Puolakkajärven pohjoispuolelta Endalin laavun kautta. Laavulla olikin mahdoton partiolais- tai mikälie leirikouluporukka ja pysähtymättä jatkoimme kohti Matildajärveä. Kun lähestyimme Matildan pohjoisrannan Vicksbäckin laavua, kuului sieltäkin mölyä jo kauas; sama homma kuin edellisessäkin, eli täynnä partiolaisia. Onneksi paikka on pitkä kapea niemenkärki ja aivan kärki oli jäänyt partiolaisilta valloittamatta. Romujen purku ja sitten olikin aika mennä nuotiolle lämmittelemään paketti makkaraa ja eineskebabit. Olihan lihalautasesta jo monta monta tuntia 😀
Ihan sentään ei vuoronumeroa makkaranpaistossa tarvinnut, vaan selvisi jopa helpommalla kun partiolaisissa oli innokkaita BBQ-mestareita kääntelemään makkaroita ja eineksiä tulella. Syömisen jälkeen menimme takaisin leiriin niemen kärkeen ja ajatus olisi ollut hetki istuskella ja vetää pullo viiniä puoliksi ja syödä pakettia kinkkua ja manchegoa, mutta auringon laskettua itselle tuli niin helvetin kylmä, että oli pakko pussittaa itsensä riippariin. Paskanpuhuminen ja viinin lipittäminen toki onnistui päätä riipparin reunalla roikottaenkin.
Aamulla tuli maattua tuntikaupalla ennen kuin jaksoi tehdä mitään. Edelleen oli todella kylmä, mutta aurinko sentään paistoi… Tai no ensimmäisen tunnin tai pari, mutta sitten loppui sekin. Puolenpäivän nurkilla oli taas kerran kylmää JA harmaata.
Pistimme lopulta romut kasaan ja lähdimme kävelemään. Laavun tulipaikalle ei pystynyt aamukahveille jäämään edelleen jatkuvan partiolaissekoilun takia. Kiersimme järven itäpuolelta luontokeskukselle, jonka pihassa olevaan (ilmeisesti kohtuu uuteen?) kotaan pistimme tulet. Lämmitimme ylihintaista Citymartekin erikoisleipää nuotiolla ja kiehautimme vedet kahveihin. Tämän jälkeen lähdimme ajelemaan poispäin, mutta tottakai taas Salon keskustaan pysähtyen, jotta pääsisi kebabille! Reissun reilun 10km kävely ei ihan tätä parissa päivässä tankattua kalorimäärä tällä kertaa sulattanut, mutta aina ei jaksa suorittaa.
Reissun tärkeimpiä anteja oli myös palaveerata hieman kesäkuun pohjoisen reissua. Viime kesänähän menin Lemmenjoelle keskenäni, mutta tänä kesänä teemme kierroksen Kekkospuistossa Ollin kanssa kaksin. Tarkka reitti vaatinee vielä viilaamista, mutta kilometrejä voinee taas tulla 100-120km nurkilla.
Toivottavasti kesä tästä etenisi sutjakasti, sillä suksia en ajatellut Sompioon kanniskella.