Julkaisen jorinoitani vanhemmista, aiemmin julkaisemattomista reissusta aina toisinaan myös näin perinteiseen TBT (Throwback Thursday) -tyyliin ja tässä yksi niistä.
Kun edellinen Vätsärin reissu meni miten meni niin oli 2 viikon loma kuitenkin käytettävä jotenkin järkevästi. Tässä kohtaa järkevästi tarkoitti tietysti eräjormaillen. Olin käynyt kerran aikasemmin Salamajärvellä tekemässä lyhyemmän 18km Vaatimen kierroksen. Pidin paikasta paljon ja ajattelinkin käydä tekemässä paikan pisimmän lenkin eli Hirvaan kierroksen. Halusin jonkun hieman pidemmän reissun ja sellaisen jonne ei tarvitsisi ihan koko päivää autolla ajaa.
Olin Koirassalmella joskus klo 1530 aikoihin ja keli oli onneksi mitä mahtavin. Lähdin kävelemään lenkkiä myötäpäivään ja tavoite oli päästä illaksi Valtattiin, sillä sieltä löytyisi sauna.
Keli oli lämmin ja aurinkoinen ja aurinkoisena sen pitäisi ennusteen mukaan pysyäkin. Ensimmäinen stoppi oli Heikinjärven laavulla, joka on alle 5km päässä Koirassalmelta. Autoilu paikanpäälle oli taas kestänyt jokusen tunnin ja en juuri ollut syönyt, joten tässä myöhäinen lounas. Paikka oli tuttu, sillä olin noin vuosi sitten kiertänyt 18km mittaisen Vaatimen kierroksen. Tällä kertaa jatkoin eri suuntaan kuin mistä vuosi sitten olin tullut ja matka jatkui kohti Heikinjärvennevan näkötornia. Näkötornilta matka jatkui edelleen kohti Sysilampea. Salmajärvi on siitä poikkeuksellinen kohde Eteläisemmässä Suomessa, että autiotupia on ja niitä on useita. Tuvat ovat itselle kova juttu, vaikka tällä reissulla en yhdessäkään yöpynyt. Ketään ei Sysilammella näkynyt, mutta kurkkasin autiotupaan sisälle ja pläräsin vieraskirjaa.
Sysilammella tuumailin kartasta, että mikä se päivän lopullinen määränpää mahtaisi olla. Hieman kunnianhimoiseksi tavoitteeksi otin Valtavin, koska siellä näytti olevan sauna. Matkaa olisi vielä kuitenkin noin 15km. Kello oli jo hieman yli seitsemän, mutta valoisaahan on pitkään. Jatkoin matkaa Jyrkänniemen kautta Pitkälahden tuvalle, jossa myöskään ei ollut ketään. Tämä tupa oli vähän perinteisempi ja sijaitsi vanhalla metsätilalla. Tässä kohtaa kello oli 2035, mutta vielä oli menohaluja, joten jatkoin eteenpäin.
Varsinainen kansallispuistoalue loppui heti Pitkälahden jälkeen. Tämän jälkeen oltiinkin itse Salamajärven rannoilla. Tässä kohtaa myös ylitetään Salamajärventie. Matkaa Valvattiin oli vielä jäljellä, mutta sauna kuulosti niin kovalta jutulta, että oli puristettava.
Loppuen lopuksi olin Valtatilla 2240 aikoihin ja tuntui siltä että oli kävellyt aivan riittävästi. Valvatti on myös vanha metsätila, jossa tilan vanha päärakennus toimii autiotupana. Paikalla näkyi olevan yksi teltta, mutta siinä kaikki. Ensimmäisenä virittelin riipparin ja kaiken valmiiksi ja sitten sinne saunaan. Saunassa oli vielä vähän lämpöä jäljellä edellisistä löylyistä, ilmeisesti tämän telttailijan jäljiltä. Vaihtovaatteita rinkasta kaivellessa alkoi parveilevat hyttyset huolella vituttamaan. Hieman energiavajetta tuntui myös olevan ja lämpötilakin oli jo laskenut sen verran, että saunaan mennessä alkoi tulla vilu. Hetken päästä jo lauteilla tuikunvalossa saunoin ja samalla tungin tupla-patukkaa suuhunu pahimpaan energian tarpeeseen. Kuulostipas taas sekavalta… Ja sitten nukkumaan.
Aamulla pötkötin sen verran pitkään, että tämä yksi ainoa kanssaretkeilijäkin oli jo kaikonnut. Joskus 0900 jälkeen ylös ja aamupalalle. Hyttysiä parveili niin pirusti, että pienet savuttavat tulet oli laitettava, en toki tiedä auttoiko tuo yhtään mitään. Myös luonnossa harvinainen ja harvoin tavattu laji, eli Metsähallituksen huoltomies tupsahti juuri lähtiessäni nakuttelemaan kylttejä kaivon viereen.
Päivän päätepiste ei ollut jälleen kerran ennalta suunniteltu, mutta lähdin liikenteeseen kohti Iso-Valvatin lintutornia. Tornista paljastuikin näyttävä kosteikkoalue. Lintutornilta lähdettäessä tutkailin karttaa sen verran, että valitsin lounaspaikaksi Lehtosenjärven kodan. Matkaa Valvatilta tuonne olisi noin 10km. Matkalle mahtui myös jokunen kilometri soratietä, mutta se niin haitannut. Lehtosen järven rantaa saavuttaessa oli näky mahtava. Erämaajärvi vailla minkäänlaista asutusta ja korkeat pitkokset kulkivat pitkin soista rantaa. Noin kilometrin jälkeen olin perillä kodalla ja se oli hienolla paikalla aivan järven rannassa.
Kodalla joku paikallinen vanhempi mestari oli juuri jatkamassa matkaansa, mutta tiesi kertoa että hän on Hirvaan kierroksen kiertänyt useita kertoja menneinä vuosina. Toivottelin hyvät retket ja jäin keittelemään italianpataa. Kävi myös perinteinen eli poltin sukkani kun yritin kuivata sitä nuotiolla. Onneksi oli toinen pari mukana, muuten olisi voinut vituttaa.
Keli oli lämmin ja kesäinen koko päivän ja hikoilu oli väistämätöntä ja jatkuvaa. Karvan alle kahden tunnin taukoilun jälkeen matka jatkui. Seuraavaksi olisi Sääksjärven laavu, jonka perään vuokratupa ja näiden jälkeen tulisi Nielujärven laavu, jota olin päivän päätöspisteeksi ajatellut. Valvatista oli jo tultu reilut 10km ja Nielujärvelle olisi vielä alle 8km. Kello oli 1610 kun lähdin liikenteeseen, joten aikaa oli vielä reilusti.
Laavun ja vuokratuvan jälkeen reitti meni kohtuu läheltä asutusta ja pellon reunaakin käveltiin jonkun matkaa. Nielujärven laavulle päästyäni huomasin, että paikka oli aivan jäätävä hyttyshelvetti. Määrä oli sitä luokkaa, että hengittäessä veti viisi hyttystä keuhkoonsa. Kyllähän riipparissa tietysti hyttysverkko olisi, mutta mietin että koko ilta onkin sitten oltava siellä jos meinaa olla sekoamatta. Hetken arvottua, päätinkin jatkaa vielä seuraavalla tulipaikalle. Ongelma oli siinä, että se olisi Pyydyskoski ja matkaan olisi vielä 10km 😀 Kello oli tässä kohtaa 1820, mutta kesäkuun alussa valoa riittää jo todella pitkään ja keli oli paras mahdollinen. Vedetäänpä siis vielä kolmas kympin setti tälle päivää.
Kaiken tarpomisen jälkeen pääsin Pyydyskosken kodalle noin klo 2140 aikoihin. päivän 30km kävelyn jälkeen alkoi kyllä jo riittää ja oli hyvä päästä viimein istumaan. Kodalla oli kolme muuta retkeilijää. Näistä yksi oli tämä Valvatissa telttaillut kaveri, mutta hän oli jatkanut vastakkaiseen suuntaan kuin minä. Ilmeisesti siis Heikinjärven kautta Pyydyskoskelle. Syömisen ja hetken istuskelun jälkeen viritin riipparin ja menin pitkäkseni. Uni ei ihan heti tullut, tuntui että oli jonkunlainen ylirasitustila vielä päällä, mutta hetken kirjan lukemisen jälkeen tämäkin korjaantui.
Aamulla lähdin rauhaksiin kohti Koirassalmea, jonne oli matkaan enää alle 5km. Reissu tuli mentyä aika kovalla tahdilla, lähestulkoon kahdessa päivässä koko lenkki. Käveleminen ei tosin ollut mitenkään väkinäistä, vaan kilometrit taittuvat joutuisasti.
Koirassalmella vielä pullakahvit luontotuvalla ja sitten nokka kohti kotia.