Sama perinteinen paahtopaisti oli taas saatava tulille. Tätä varten siirryimme Hämeenlinnaan Evon retkeilyalueelle, jossa varsinaisesti kumpikaan, minä tai Olli ei ollut ennen käynyt. Kesää oli ilmassa sen verran, että kokoajan oli helvetin kuuma ja hyttyset oli ilmestyneet metsään. Mitään nuotioita ei tietenkään voinut poltella, joten suuntamasimme kartan tutkailun jälkeen Kalliojärven keittokatokselle.
Auto jäi parin kilometrin päähän pienen järven toiseen päähän, josta järven reunaa kävelimme paikanpäälle. Menussa oli paahtopaistin siivutusta aurajuustopatongin väliin suolakurkun, kevätsipulin ja chilicoleslawin kanssa. Eli siis ”vähän parempi Subway” oli tuloillaan. Lihaan Poppamiehen rubit pintaan ja pannulle. Kun pinnat oli paistunut, folioon ja hieman sivuun suoralta tulelta ritilälle. Sitten odoteltiin. Yhdet pienet kupit tuli odotusaikana nautittua, jotta kesti hyttyset.
Useamman tunnin säätämisen ja syömisen jälkeen rupesimme arpomaan yöpaikkaa. Vaarinkorpa ja Sorsakolu kävi mielessä, mutta olin Googletuksistani todennut, että siellä suunnalla saattaa olla eniten väkeä, joten heitimme kohteeksi Valkea Mustajärven. Siirsimme auton hieman lähemmäs parkkiin ja kävelimme jokusen kilometrin paikalle. Tottakai juuri puolta kilometriä ennen laavua alkoi helvetinmoinen vesisade, joten ihan kuivana ei selvitty tästä reissusta.
Laavulla olikin jo muutama ihminen, joten luonnollisesti mietimme vaihtoehtoista strategiaa. Näiden paskaläppien kanssa ei voi jäädä muiden kuultavaksi tai mieliä pahoittuu. Kodan vieressä näytti olevan pieni niemenkärki, jossa oli tasaista maata teltalle. Siirryimme reilun 100m polkua pitkin paikalle ja levitimme romut.
Kahvinkeiton ja järven tuijottelun jälkeen olikin valmis nukkumaan. Olin kotona meinannut, että voisi ihan vain pelkän tarpin ja makuualustan ottaa tällä kertaa. Muuten hyvä, mutta se hyttysverkko jäi ottamatta ja niitä hyttysiähän sitten oli. Tunnin yritin pyöriä ja vetää makuupussia korvan päälle hyttysten suojaksi, mutta eihän siitä tullut mitään. Tajusin, että tällä menoa en nuku minuuttiakaan. Jäljelle jäi 2 ratkaisua: pakata kamat ja kävellä jokunen kilometri autoon nukkumaan tai yrittää tunkea kaksi yli satakiloista kahden hengen kupolitelttaan. Minimisuorittaminen ajoi jälkimmäiseen ja pääsin vihdoin nukkumaan.
Aamulla hyttysiä ei ollut yhtään sen vähempi ja kieltämättä alkoi hieman mennä hermo. Kevyen aamupalan jälkeen romut kasaan ja autolle. Seuraavaksi suuntasimmekin Hämeenlinnan Sotkanrantaan burgerille.