Kaverini Valtteri oli jo vuoden verran pyöritelly ajatusta yön yli retkeilystä ja erityisesti riipparissa nukkumisesta. Pari kuukautta taaksepäin maaliskuussa lähdimme käymään Helsingissä varuste.net:ssä ihan paikan päällä. Koska välineiden speksaaminen ja paskan ostaminen on parasta ikinä, olin tehnyt Valtterilla ”kaiken kattavan” ostoslistan valmiiksi. Lähdimme siis hyllyjen väliin hutkimaan ja tutkimaan! Isointa arpomista tuotti rinkan valinta, mutta siitäkin päästiin eteenpäin. Lopuksi pääsimme kassalle lyömään tonnin setelin tiskiin ja tsädääm, näin helppoa se paskan ostaminen olikin.
Vehkeet olivat siis odottaneet kesää saapuvaksi ja nyt oli riittävän lämmin keli lähteä kokeilemaan. Lähipaikoista Oriveden Pukala valikoitui kohteeksi ja siellä Valkeajärven laavu. Luvatun auringon sijaan päivä oli alkanut vesisateella, mutta enää ei lähdetty pakittelemaan. Perille päästyä sateesta oli enää jäljellä hyvin pientä tihkua ja reilun 2km matka laavulle starttasi.
Laavulle päästyä ensimmäisenä ruvettiin virittelemään riipparivehkeet kasaan. Harjanarua jne piti vielä askarrella lennosta ja kourallinen karabiinihakasia ja köyttä oli varattu matkaan. Hetken puiden välisiä etäisyyksiä tuijoteltua, löydettiin sopiva kohta ja alettiin käydä riipparin ja tarpin ripustamista vähän läpi.
Pienen ahertamisen jälkeen setti alkoi näyttää valmiilta ja piti siirtyä ruuanlaittoon. Otin uuden titaanipannun mukaan ja tarkoitus oli taas aika perinteisesti paistella kanaa tortillalätyn väliin. Sitä päätyy aina about samoihin eväisiin, kun ei jaksa käyttää päätään… Lätyn väliin tuli siis maustettua kanafileen siivuja, silputtua paprikaa ja tomaattia, ruohosipulia sekä chipotle majoneesit.
Saimme laavulle kaveriksi myös paikallisen herran, jonka Sandelssien sihauttelua katseltiin Valtterin kanssa hieman kateellisina. Meiltä kun oli kaljahommat unohtunut totaalisesti tältä(kin) reissulta. Ilta kului nopsaan paskaa puhuessa ja oli mielenkiintoista kuulla paikalliselta osastolta hieman, miltä retkeily Pukalassa oli näyttänyt vuosikymmeniä sitten.
Kaiken tortillan ja karkin mättämisen jälkeen kello läheni 2100 ja Euroviisufinaali oli alkamassa! Oli siis mentävä riippariin pötköttämään ja tuijottamaan puhelinta! Nippa nappa jaksoin Suomen esitykseen asti, mutta sitten olikin ruvettava nukkumaan. Euroviisuthan on tunnetusti yleensä 99% täyttä paskaa ja tämäkin kerta tuntui lunastavan ennakkoluuloni.
Kun elettiin toukokuun puoltaväliä, ei tunnetusti vielä varsinaisia helteitä yleensä ole. Yöllä lämpötila laski kait jonnekin reippaasti alta 10 asteen ja ensimmäistä kertaa käytössä oleva Cumuluksen Selva 120 kesäalusviltti oli ehkä hieman viileä. Ongelma ei sinänsä ollut peiton paksuus, vaan 3/4 mitta ja sehän tarkoitti tietysti sitä, että jalat olivat yöllä hieman kohmeessa. Uni kuitenkin tuli ja nukkuminen onnistui.
Aamu starttasi hyvällä aurinkoisella kelillä ja söimme aamupalaksi jotain sekalaista mitä oli eiliseltä jäljellä. Hieman piti Valtteria aamulla haastatella, että oliko perseestä ja onnistuiko nukkuminen, mutta palaute oli yllättävänkin positiivista. Se ei meinaan taida ihan kaikilta onnistua, että ensimmäinen yö metsässä sitten inttisekoilujen olisi välttämättä kovin antoisa kokemus. Tämän jälkeen jatkoimme Valkeajärven kierroksen loppuun vastapäivään, lopuksi siis kiertäen Vähä-Musturin tulipaikan kautta.
Loppufiiliksenä oli, että eiköhän Valtteri vielä toistekin metsään saada, mitään niin pahoja traumoja ei mielestäni näyttänyt syntyneen.