Marras/joulukuussa ei kovin kummemmin tullut isompia tai pienempiä retkiä tehtyä. Tuntui, että keli oli lähes 2kk pelkkää harmaata vesisadetta. Nyt vihdoin vuodenvaihteen jälkeen alkoi talvi ja tällä erää näyttääkin lukema pysyvän melkeinpä koko ajan -10 pakkasasteen alapuolella. Kuten aikaisemminkin olen maininnut, että itse en ainakaan toistaiseksi omista oikeita talvivehkeitä, joten pakkaskelillä retkeily rajoittuu lähinnä päiväreissuihin tai yhden yön kokeiluihin pienellä pakkasella riipparissa. Toki tuvissa ja/tai vuokravehkeillä voisi jonkinlaista reissua taas tehdä, mutta tuohon palaa aina jonkin verran rahaa ja aikaa järjestelyyn.
Näitä mahdollisia talven ”erikoisreissuja” pohtien, lähdin Nokialle lähimetsiin juomaan teet ja paistelemaan pari uudenvuoden aatosta jäänyttä nakkia. Pakkasta oli noin -16, joka on itselle jo mukavuusrajan ylittävä. Vaikka keskivartalossa lämmittävä rasvakerros onkin, en silti ikinä ole tykännyt kunnon pakkaskeleistä. Pukeminen on vaikeaa, vaatetta on paljon, niitä pitää vekslata jatkuvasti. Nakkasin retkituolin ja risukeittimen reppuun ja suuntasin Porrasjärven rannoille nauttimaan pienen hetken taivaalla olevasta auringosta.
Kiersin pienen järven koilliskulmaan kalliolle, jossa aurinko paistoi suoraan silmään. Nakkasin tuolin pystyyn ja lykkäsin risukeittimen tulille. Olin hankkinut vanhaan Zippo-sytkän kuoriin ”modernin” butaani-insertin, joka oli ensimmäistä kertaa mukana, mutta olinpa unohtanut, että eipä noilla vehkeillä juuri mitään tee kun pakkasta on vähäkin enemmän. Taitaa vaan perinteiset tulitikut olla (ainakin talvella) paras ratkaisu. Teen keittelyn ja nakkien lämmittämisen jälkeen alkoikin aika pikaseen olla kohmeinen olo, pakkaskiintiöni oli selvästi tullut täyteen.
Romut kasaan ja kiertämään vielä loppumatka järvestä, jonka jälkeen takaisin autolle Pinsiöntien varteen sulattamaan itseäni. Matkalla muutama pienen puron/joen ylitystä, joista suoriuduin ilman vedessä könyämistä.
Nyt talven aikana on taas hiljaisempaa retkien ja postausten kanssa, mutta varmasti pari pientä reissua tulee tehtyä. Kiikarissa tietysti on jo tuleva kesä ja vaellus Lapissa. Muutama ajatus on jo valmiina, ehkä Suomessa, mutta ehkäpä myös Norjan puolella. Pitää näitä ideoita vielä kevään mittaan jalostaa lopullisempaan muotoon.