Tarjoutui sauma nauttia Etelä-Pohjanmaan rauhasta metsässä, joten kaupan kautta ja Savotta täyteen syötävää. Kohteena oli Soinissa sijaitseva Kuninkaanpuiston retkeilyreitti (7km), jonka olin kerran aikaisemminkin kiertänyt. Tarkoitus oli mennä rentoutumaan kodalle pienen erämaisen järven rantaan ja paistella jotain ruokaa.
Soinista Karstulaan lähtevän tien varressa on pieni parkkipaikka, josta reitti lähtee. Ensin mennään muutama sata metriä tien pohjoista puolta, jonka jälkeen autotien yli ja matka jatkuu. Lyhyt matka kodalle ylittää ensin pienen suon, josta noustaan pienen harjun päälle. Alaspäin tullessa lasketaan hetkeksi hiekkapohjaiselle metsäautotielle, joka menee Ison Ollinlammen vierestä. Sitten takaisin metsään ja myötäpäivään kiertäessä mennään vielä pienen soramontun ohi, ennen kuin puiden takana alkaa näkyä Kokko-Valkeinen. Puolikota odottaa järven luoteisreunalla hienolla paikalla.
Istahdin hetkeksi ja sytyttelin tulet. Puuvajassa oli helppoa poltettavaa; todennäköisesti joku purettu paskahuussi tai vastaava oli pistetty paloiksi. Kevyt kumautus kirveellä riitti ja se siitä. Ennen illallismenyytä katsastin paikkaa riipparille. Sää oli harmaa ja tuulinen, ilmeisesti jotkut hurrikaanin rippeet olivat juuri Norjan rannikolla ja tuuli oli tästä johtuvaa. Kodalta on matkaa rantaan noin 70m, mutta se ei tuulta yhtään heikentänyt. Metsä on aika harvaa tuolla, mutta onneksi kodan takana maasto laskee pari metriä alemmas ja tuonne saisi yöpaikan pahimpien tuulien saavuttamattomiin.
Syömisen jälkeen alkoi olla jo pimeä, joten oli oikea aika levitellä ledihimmelit kodan penkille, avata kalja ja laittaa puhelimesta Taylor Swiftin uusin levy. Joo, kyllä, viimeinenkin kolmesta oli totta, sillä olen yksinkertaisesti vaan aivan keijo äijä.
Sitten noin 2300 riippariin makaamaan ja nukkumaan. Nukkuminen ei onnistunut aivan täydellisesti, sillä tuuli piti koko yön kohtuu kovaa mekkalaa. Itse olen myös huomannut, että monesti aamulla tuntuu, että olisi nukkunut huonommin kuin oikeastaan onkaan, sillä harvoin mitään väsymys haukottelua tulee ja seuraavana iltana ei useinkaan tarvitse mennä sen aikaisemmin nukkumaan.
Aamupalaksi onnettoman makuinen ”lisää vain vesi” -mysli ja pala eilistä juustoa. Sitten kamat kasaan ja autolle. Paluumatkalla piti toki hieman jumitella puolukoita kerätessä ja niitähän oli reippaasti.
