Vielä oli muutama viikko lomaa jäljellä heinäkuun lopulta, mutta mihinkään toiselle puolelle Suomea ei ollut aikaa lähteä. Joku uusi paikka, kohtuullisen läheltä. Pieniä luonnonsuojelualueita maastokartasta aina kyllä löytää silloin tällöin, mutta ei välttämättä ihan niin isoja, että niissä vaikka 3 päivää viihtyisi. Kaikki lähialueiden kansallispuistotkin on jo käyty läpi niin moneen kertaan… Vaikeaa on. Sitten on toki näitä paikkoja, jotka vaatisi veneen ja eihän mulla semmoista keskiluokkakapistusta todellakaan ole. Kuitenkin hetken Googlasin Päijänteen kansallispuistoa. Nippu saaria, mutta keskellä selkeästi suurin, Kelvenne. Saari on pitkä ja kapea ja siitä löytyi luontopolku päästä päähän, noin 9km. Päätin lähteä ja kilautin venekyydin paikalliselta vesitaksilta. Jäin pohjoispäädyssä ja pyysin hakemaan ylihuomenna toisesta päästä.
Kelikin oli taas kerran kohdillaan, aurinko paistoi ja oli liiankin lämmin. Autolla Padasjoen satamaan ajoi reilun tunnin, joten kovin pitkään ei tarvinnut autossa istua tämän takia. Sitten hetki odottelua ja veneen kyytiin. Reissu kesti hitusen alle 30min ja oltiinkin perillä. Tajusin heti, että saari oli melkoinen venehessujen suurperhelomahelvetti, mutta en antanut tämän häiritä.
Venelaituri oli parin sadan metrin päässä saaren pohjoisimmasta leiripaikasta, Likolahdesta. Kävin kääntymässä tuossa ja hetken päästä jatkoin etelään. Seuraavaksi vuorossa olisi Isohieta, johon meinasin jäädä yöksi. Kartalla ja ilmakuvista olin katsonut, että isoimmat pätkät hiekkarantaa olisi juurikin tuossa ja porukkaahan olikin aivan riittävästi. Istuskelin hetken hiekalla ja tuijotin järveä, samalla mätäten karjalanpiirakkaa ilmakuivatulla kinkulla. Ranta oli täysi veneitä ja telttoja, mutta eteläisestä päästä löytyi sen verran tyhjää, että sai olla edes jotenkin rauhassa.
Aamulla jatkoi hissuksiin kohti etelää. Keli jatkui edelleen hikisenä ja pilvettömänä. Saaren puolessa välissä oli Google mapsiin merkattu nähtävyydeksi vanha hiilimiilu. Tänne ei johtanut minkäänlaista polkua, mutta ajattelin lähteä pöpelikköön rämpimään ja katsomaan löydänkö mitään. Aikani pyörin mielestäni oikeassa paikassa ja kun mitään en löytänyt, tarkastin vielä retkikartasta tarkat koordinaatit. Pienehkö montun muoto metsän sammalpohjassa oli ainoa mitä tuolta paikalta löysin. Ilmeisesti sen enempää ei sitten ollut enää jäljelläkään. Hiilimiilun vieressä oli hieno ranta. Ei ihan hiekkaa, mutta pientä pyöreää kiveä. Olin haikaillut uimaan jo edellisenä päivänä, mutta kaikki paikat on niin ihmisiä täyteen mätätty, että ei kiiinnostanut. Nyt poluttomalla rannalla oli hyvä sauma käydä uimassa ihan rauhassa ja keskenään.
Pienen liottamisen jälkeen jatkoin matkaa kohti etelää. En jaksanut palata merkatulle polulle metsän läpi, vaan lähdin seuraamaan rannasta lähtevää pientä, merkkaamatonta polkua saaren itäpuolella. Kartassa saari näytti kapenevan niin, että parin kilometrin päässä varsinaisen polun pitäisi olla aika lähellä.
Tämän päivän tavoite oli mennä eteläkärkeen Kirkkosalmen tulipaikalle, jotta huomenna ei tarvitsisi enää kävellä vaan voisi rauhassa odotella kyytiä. Ennen Kirkkosalmea oli vielä Hinttolanhiekka, jossa istahdin hetkeksi hiekalle keittelemään iltakahvit.
Parin kilometrin jälkeen Kirkkosalmelle päästyäni virittelin riipparin paikalleen ja söin. Ilta oli hieman arpovaa säätä, välillä satoi ja välillä paistoi ja sitten molempia samaan aikaan. Enää oli yö nukuttavana ja huomenna puoliltapäivin olikin kyyti tulossa hakemaan.
Kelvenne oli hieno paikka kevyemmälle kesäreissulle, mutta kuten jo ennalta arvata saattoi, mistään varsinaisesta erämaasta ei todellakaan ollut kysymys. Veneillessä varmasti täydellinen paikka ja ehkäpä tuonne jostain rannasta pääsisi näppärästi myös esim. SUP-laudallakin.