Pieni päiväreissu jälleen kerran tuttuihin Nokian ”saariston” maisemiin. Tällä kertaa kohteena oli Kalliojärvi, jonka rannoilla en aikaisemmin ollut käynyt. Keli oli muutaman asteen verran pakkasella, mutta onneksi on sen verran rasvakerrosta, että heti ei kylmä pääse tulemaan. Tarkoituksena oli lähinnä kevyttä kävelyä ja uusien polkujen tutkiskelua sekä random retkiruoan tekemistä (tai sen kokeilua) risukeittimellä.
Kartasta olin katsellut, että Kalliojärven eteläpuolella olisi kalliota ja polun merkkiäkään ei näkynyt. Auton jätin Pinsiöntien varteen, josta käveltävää perille tulisi jotain 3-4km nurkilla. Otin mukaan myös retkituolin, joka loppujenlopuksi oli oikein hyvä valinta jäiselle kalliolle. Tuollaisessa meinaan jäätyy perse kyllä nopeasti jos yhden surkean solumuovin palan päällä meinaa istua. Seurailin polkuja pitkälle ja lähdin suoralla suuntimalla läpi umpimetsän polulta, joka oli noin 400m etelässä rannasta. Perille päästyäni tietysti huomasin, että kyllähän sitä etelärantaakin pitkin polku meni, vaikkei se kartassa ollutkaan… Noh, tähän oli jo tultu, joten sopi vain toivoa, että mitään turistiryntäystä ei ainakaan heti ilmaantuisi.
Jutun pääjuonihan oli tietysti syöminen. Ajattelin kokeilla mätätä kattilaan siivutettuja feta-paprika makkaroita, pala koskenlaskijaa, hieman ruohosipulia ja Uncle Bens tulisen valmisriisisetin. Onnistuin jopa paistamaan makkarat kipon pohjalla ilman palamista ja lopputulos oli yllättävänkin syötävä.
Iltapäivän edetessä kun tätä höttöä hämmensin huomasin myös, että järven rantoja kulki paljon porukkaa. Onneksi tosin vain pieni osa kulki selkäni takaa menevää ”merkkaamatonta” polkua. Yksi paikallinen herrasmies jäi myös jutulle muutamaksi minuutiksi. Parin tunnin jumittelun jälkeen alkoi kylmä pikkuhiljaa hiipiä päälle ja aurinkokin laskea. Pistin kamat kasaan ja menin hieman eri reittiä takaisin autolle, tällä kertaa seuraten tätä kartalle merkkaamatonta polkua pitkin järven eteläistä rantaa.