Oletuksena itse valitsen reissuun aina riipparin teltan sijaan, mutta tulevaa Vätsärin reissua silmälläpitäen oli tehtävä taas pieni telttailuun totuttautuminen. Helatorstain viikonlopulle oli otettu perjantai vapaaksi, joten tässähän ehtisi olemaan jopa parikin yötä metsässä. Noh, lähdinpä keskiviikkona työpäivän perään ajelemaan kohti Lauhanvuoren kansallispuistoa. Matkaa oli reilut pari tuntia ja sää oli vaihtelevan oloista. Pääsin paikalle noin 2100 aikoihin ja kävelin lyhyen matkan suoraan Spitaalijärven rantaan telttailualueelle. Matkalla satoi vettä, mutta se oli onneksi loppunut kun pääsin paikalle, joten teltan virittely ei ollut tuskainen kokemus. Aikalailla suorilta meninkin telttaan pötköttelemään ja tarkoitus oli huomenna paremmin tutustua tiluksiin.
Yön aikanahan jo hieman edellisenä päivänä varoitellut kipeä korva tuli ihan oikeasti kipeäksi ja nukkuminen vasemmalla kyljellä ei korvan takia onnistunut edes särkylääkkeiden kanssa. Aamusta tuntui, että kipu ei ainakaan hellittänyt mihinkään ja tiesin, että reissu saattaakin jäädä odotettua lyhyemmäksi. Rauhakseltaan kuitenkin söin aamupalaa ja ihmettelin ympäristöäni. Noin 1300-1400 aikoihin lähdin kävelemään noin 9km mittaista Terassikierrosta. Keli oli mukava ja aurinkoinen, mutta ei liian kuuma. Lähdin tekemään kierrosta vastapäivään spitaalijärveltä ja lähes samantein vastaan tulikin näkötorni, jonka oli olin edellisenä iltana ajanut. Tornin huipulla oli hienoa näkymää Pohjanmaan tasaisten metsien ja peltojen yli.
Kierros jatkui kohti pohjoista, josta reitti kääntyi länteen. Lounastaukopaikaksi löytyi sopivaasti Kaivolammi, joka oli muutaman sata metriä varsinaiselta kierrokselta sivussa. Ménu oli aivan perinteistä paskaa, eli kuivattuja retkiruoka-annoksia. Tässä kohtaa viimeistään alkoi korva oli kohtuullisen hapokkaan tuntuinen ja mietin, että toista yötä täällä ei tämän kanssa pysty enää viettämään. Reilun mittaisen tauon jälkeen jatkoin kierroksen loppuun ja saavuin Spitaalijärven lähellä olevalla parkkipaikalle, johon autoni olin edellisenä päivänä jättänyt. Pienen tuumailun jälkeen totesin, että parempi jättää reissu yhden yön reissuksi ja lähteä takaisin kotiin päin, jotta tuon säryn kanssa pysyisi järjissään.
Tämä oli ensimmäinen kertani tässä paikassa ja vaikka kohtuu kompakti kansallispuisto olikin kyseessä, oli maasto omaan makuun. Harva mäntykangas vetää puoleensa ja sitä täältäkin löytyi.