Joku syksyinen reissu oli tehtävä ja mieluiten kevyemmästä päästä (tai no, yleensä se kävelypsykoosi ottaa kuitenkin vallan…). Valitsin kohteeksi Kevon Luonnonpuiston, sillä reitti on koko matkalta merkattua valmista polkua ja mittakin (noin 60km) kuulosti sopivalta. Tämän takiahan täytyi muutama lomapäivä ottaa viikonlopun kylkeen, mutta eipä anneta tuon haitata.
Tämän reissun tein julkisilla, jotta ei tarvitsisi syksyllä istuskella pimeässä autonratissa kokoaikaa. Matkaan lähdin keskiviikkona 14.9 ja lomaa oli maanantaille asti. Lähtö oli illasta, sillä Rovaniemen yöjunahan lähti vasta Tampereelta kello 23 jälkeen. Ajattelin, että säästän jossain ja en ota hyttiä, tämä oli luonnollisesti helvetillinen virhe, sillä eihän penkissä saa mitenkään nukuttua, varsinkaan kun vieressä istui jonkun sortin mukimestari kiskomassa viinaa ja kebabbia.
Päivä 1 – Kenesjärvi – Njaggaljávri
Aamulla Rovaniemeltä bussilla Ivaloon, josta vielä pienellä pakubussilla Utsjoen suuntaan. Perille asti en tietenkään mennyt, vaan jäin Kenesjärven pysäkillä. Kuten tuosta arvata saattaa, menin polun siis pohjoisesta etelään, eli Kenesjärvelta Sulaojalle.
Vettähän tottakai tuntui tihkuttavan kokoajan, mutta eipä tuolle mitään mahda. Sitä samaa tihkua oli siis lähestulkoon koko reissun ajan. Kenesjärveltä lähdin kävelemään polkua noin kello 15 aikoihin. Tavoite oli kunnianhimoinen, päästä ensimmäiselle kodalle. ”Lounasta” söin heti ensimmäisellä merkatulla tulipaikalla, Silkeájalla noin klo 1600.
Loppuen lopuksi kodalle (Gamajohnsuohpášája) oli aivan liikaa matkaa ja sinne ei aivan ensimmäisenä päivänä päästy. Matkaa päivälle tuli kuitenkin noin. 8km Yötä olin teltassa järvenrannalla, telttapaikan nimi oli ”Tapiola Goahti” tai Njaggaljávri, en ollut ihan varma. Telttaa pystytellessä kello oli noin 19.30 ja kun kellahdin telttaan pötköttämään, simahdinkin samantein. Nähtävästi paskasti nukuttu yö junassa vauhditti nukahtamista.
Päivä 2 – Njaggaljávri – Fjellujohka
Aamulla matka jatkui, ehkäpä noin klo 11 aikoihin. Tänään tarkoitus oli päästä Fjellujohkalle asti, joten etappia oli jonkun verran edessä. Keli oli harmaa ja tihkutus jatkuvaa. Tiesin että edessä oli kiipeämistä, sillä yön leiripaikka oli ollut kanjonissa järven rannassa ja reitti lähti kartan mukaan kulkemaan kanjonin itäreunaa pitkin. Jo muutaman kilometrin sisällä alkoi tuskaisen pitkät rappuset näkyä. Kun pienellä huohottamisella oli päässyt kanjonista pois, olikin askel kevyttä tunturissa kohtuullisen helppokulkuisella polulla.
Jonkun ajan päästä ensimmäisen päivän tavoitteena ollut kota tuli näkyviin ja pidinkin paikassa oikein reilun muutaman tunnin lounastauon. Tällä välillä sai hieman kuivateltua sateessa kastuneita vaatteita sekä telttaa. Luonnollisesti lämmitin kodan kamiinan aivan liian täysille ja hetken päästä saikin jo pitää ovea auki (El Classico). Toki kotaa oli taidettu saunana jo käyttääkin, sillä sisältä löytyi kasa isoja kiviä kamiinan päälle laitettavaksi sekä kasa jos jonkun sorttisia pesuvateja.
Matka jatkui noin 1420 aikoihin kohti Fjellun putousta. Matkalla olisi muutama kahlaamo, joka vallitsevassa säässä tietysti ehkä hieman hapotti jo ennakkoon, mutta kyllähän noita ylityksiä tehdessä viimeistään heräsi kun minuutin joessa kävelyn jälkeen ei meinaa tuntea jalkojaan. Ylitykset olivat kohtuu lähellä toisiaan ja tämän jälkeen ei tällä päivällä lisää olisi enää luvassa. Ylitysten jälkeen noustiinkin taas korkealle kanjonin länsilaidalle avotunturiin ja tätä kestikin aina perille Fjellujohkalle saakka, jota ennen laskeuduttiin takaisin alas. Ilmeisesti olin paikalla kohtuu oikeaan aikaan, sillä avotunturissa maaruskan värit olivat erittäin näyttävät. Monin paikoin puista toki jo lehdet olivat ehtineet tipahtaa.
Viimein laskin pitkät rappuset alas Fjellujohkalle ja istahdin kammin penkille. Paikalla olikin jo yksi retkeilypariskunta ja ensimmäisenä minulle tarjottiin pieni tilkka minttua, ei juuri parempaa vastaanottokomiteaa voi ollakaan!
Istuskelin kammissa ja ripustelin romuja kuivumaan. Jotain piti myös syödä, joten ruuanlaittoon. Jonkun ajan päästä kaverikaksikko saapui myös kammille vastakkaisesta suunnasta josta itse tulin. Tuossa kohtaa alkoi olla jo sen verran pimeää, että oli viimeiset minuutit ennen otsalamppua.
Muu porukka meni ulos virittelemään telttojaan yltyneestä vesisateesta huolimatta. Näin meinasin itsekin ensin tehdä, mutta vesisateen masentamana päätin kuitenkin heittää makuualustan kammin lattialle. Koko koppi oli sellainen savumaja, että tulien ollessa päällä oli kuljettava kumarassa jossei halunnut tukehtua. Tuon takia jätinkin ikkunat auki yöksi.
Päivä 3 – Fjellujohka – Ruktajävri
Seuraava aamu alkoi samoissa tihkusadetunnelmissa kun edellinenkin. Kävin aamupalan jälkeen kääntymässä putouksen juurella, joka on kammilta noin 200m päässä. Kiireisimmät olivat lähteneet jo pimeällä eteenpäin, itse noin hieman ennen kymmentä. Märkä ja sumuinen keli alkoi pikkuhiljaa kyrsiä, mutta tiesin että noin 6km jälkeen olisi taas kota, jossa pääsisi lounastamaan ja kuivailemaan vehkeet.
Maasto Fjellun jälkeen kohti lounasta sahasi hieman ylös ja alas. Lopulta kanjoni päättyi ja pääsin paljon kaikissa blogeissa kuvatulle ”Kevon seinälle”. Sää vain oli niin sumuinen, että näkymä ei ollut ihan niin mahtava kuin ehkä yleensä.
Lähes kahden ja puolen tunnin tauon jälkeen jatkui matka kohta Ruktajärveä, johon oli tarkoitus jäädä yöksi. Matkaa olisi noin 11km. Paikalla olisi myös autiotupa ja mielessäni kihelmöi ajatus lämpimässä sisätilassa nukutusta yöstä. Matka oli kohtuu tasaista avotunturia nyt kun varsinainen kanjonikin oli jo jäänyt taakse. Merkittyä polkua näki edessään monessa kohtaa aika pitkälle, aina seuraavan mäen laelle asti.
Pitkän tasaisen tallustamisen jälkeen alkoi polku hieman laskea ja maasto vaihtui hiekkapohjaiseksi. Heti alemmaksi tunturista laskeuduttua tuli vastaan tulipaikka. Tästä ei enää ollut kuin muutama kilometri tuvalle, joten maali alkoi häämöttää. Etappi oli tullut vedettyä yhtä kyytiä ilman sen kummempia taukoja tai kahvitteluja. Lopulta juuri ennen tupaa tuli vastaan kyltti, joka kertoi, että varsinainen luonnonpuiston alue on nyt takanapäin.
Ehdin olla tuvassa yksin ehkä 20min ja jokusen tunnin päästä porukkaa olikin yhteensä jo kuusi ja seitsemäs harkitsi sisällä nukkumista, mutta päätti siirtyä ulos kodalle. Itselleni otin yläpunkan, joka oli tietysti taas virhe, koska helvetin kuumahan siellä tuli kun kaminaa tykitettiin jatkuvasti… Mietin tässä kohtaa myös hieman loppureissun strategiaa, sillä matkaa Sulaojalle oli enää 12km ja tuota ei mitenkään järkevästi jaksaisi kahdelle päivälle jakaa. Olin vain jo ostanut paluumatkan bussi- ja junaliput valmiiksi. Hetken pähkittyäni tulin siihen tulokseen, että lähden aamusta pirun aikaisin kävelemään kohti Sulaojaa, josta bussi kohti Ivaloa menee ainoastaan kerran päivässä klo 1020. Menen bussilla Ivaloon, josta otan itselleni hotellin yhdeksi yöksi ja lähden sitten maanantaina bussilla kohti Rovaniemeä ja junaa. Hotelliyö kaiken vesisateen jälkeen olisi varmasti aika mahtava juttu ja tuon ylimääräisen bussilipunkin saisi ehkä peruttua.
Päivä 4 – Ruktajävri – Sulaoja
Herätys oli joskus 0600 aikoihin ja yritin pistää romuni nippuun ilman suurempia kilinöitä ja kolinoita tuvassa. Pääsin matkaan noin 0640. Aaamuhämärässä lähdin etenemään viimeisen pätkä reittiä. Tämä tuntui olevan kohtuu helppoa, hiekkopohjaista polkua ja mönkijäuraa. Muutama kilometri enne Sulaojaa tuli vastaa vielä viimeinen telttailu & nuotiopaikka Luomusjoki. Porukkaa oli paikalla jonkun verran ja aamupalaa syötiin ja tavaraa kasailtiin. Suuri osahan menee tämän reitin vastaikkaiseen suuntaan kuin itse menin, joten tässä oli kasa porukkaa lähdössä kohti kanjonia. Join vettä joesta ja jatkoin matkaa parin minuutin pysähdyksen jälkeen. Aikaa bussin tuloon oli reilusti ja matkaa enää noin 2km, mutta ajattelin pitää taukoa sitten tien varressa.
Vihdoin pääsin Sulaojalle ja parkkipaikka olikin aika täynnä autoja ja reitille lähteviä ihmisiä riitti. Olin selkeästi onnistunut ajoittamaan itseni hieman rauhallisemmille päiville. Aikaa bussin tuloonhan oli melkein 2 tuntia, joten taukoaikaa riitti. Menin tien toiselle puolelle odottelemaan bussia ja syömään jotain pientä. Pitkän odottelun jälkeen Eskelisen bussi viimein pärähti paikalle ja matka kohti Ivaloa alkoi. Olin jo varannut hotellin valmiiksi, joten suihku ja pehmeä sänky siinti jo mielessäni.
Bussissa oli alkoi tuntumaan jotenkin normaalia heikommalta, mutta ajattelin kuitenkin olevan vain rasituksesta. Iso läski kun junttaa polkua 10-20km päivässä niin kyllähän se kone helposti ylikierroksille menee. Hotelliin päästyäni jätin tavarat huoneeseen ja lähdin heti syömään purilaista. Kun tulin takaisin, suihkun kautta sänkyyn, mutta olo vain huononi. Iltapäivä meni aikalailla vain pötkötellessä. Yö olikin sitten aika jäätävää ja jatkuvasti oli kylmä. Nukkuminen myöskään ei onnistunut ja olo oli aivan kauhea. Selkeästi jonkun taudin olin saanut.
Aamulla olo oli edelleen ihan kauhea ja jotenkin hoipertelin Rovaniemellä lähtevään bussiin ja sieltä sitten junaan, jälleen kerran ilman makuupaikkaa. Tämä oli myös kohtuu kauhea yö. Olo oli todella sairas ja nukkumisen yrittäminen oli about puolentunnin yrityksissä. Aamulla noin 0500 juna oli perillä ja taksilla kotiin nukkumaan… Seuraavana päivänä koronatesti näyttikin jo iloisen positiivista…