L\u00e4hdin reissuun 5.9 my\u00f6h\u00e4\u00e4n illasta bussilla kohti Tampereen rautatieasemaa. Juna l\u00e4hti Rovaniemelle seuraavan p\u00e4iv\u00e4n puolella 0030 aikoihin. Perill\u00e4 oltiin noin klo 1000 aikoihin ja keli n\u00e4ytti mit\u00e4 parhaimmalta. Aikaa ennen bussin l\u00e4ht\u00f6\u00e4 pohjoiseen oli kuitenkin melkein 2 tuntia, joten oli hyvin aikaa k\u00e4yd\u00e4 ostarilla aamupalalla ja hakea ensimm\u00e4isen illan makkarat kaupasta. <\/p>\n\n\n\n Noin klo 1500 p\u00e4\u00e4sin bussista ulos Kiilop\u00e4\u00e4ll\u00e4 reilun 3 tunnin istumisen j\u00e4lkeen. Nyt oli aika l\u00e4hte\u00e4 tarpomaan er\u00e4maahan. Reittisuunnitelmahan oli t\u00e4ll\u00e4 kertaa Kiilop\u00e4\u00e4 – Suomunruoktu – Tuiskukuru – Luiroj\u00e4rvi – Kotak\u00f6ng\u00e4s – Rautulampi – Luulampi – Kiilop\u00e4\u00e4<\/strong>. Keli oli edelleen mit\u00e4 t\u00e4ydellisin, vaikka horisontissa muutama sadepilvi n\u00e4kyikin. Ilta-auringon paistellessa pys\u00e4hdyin ensimm\u00e4isen kerran Suomunlatvan laavulle grillaamaan paketin makkaraa.<\/p>\n\n\n\n Noin tunnin tauon j\u00e4lkeen jatkui matka viel\u00e4 muutaman kilometrin Suomunruoktun tuvalle. Petin\u00e4 oli mukana riippari, mutta olin my\u00f6s ottanut ilmapatjan ihan silt\u00e4 varalta, jos autiotuvissa sattuisi olemaan tilaa. Vaikka Suomunruoktulla porukkaa olikin, niin autiotuvan puolelle mahtui helposti, joten hy\u00f6dynsin tilaisuuden. Ei olisi ehk\u00e4 kannattanut, koska selk\u00e4h\u00e4n j\u00e4lleen kerran tuli aivan helvetin kipe\u00e4ksi…<\/p>\n\n\n\n Rauhallisten aamukahveiden j\u00e4lkeen reissu jatkui kohti Tuiskukurun tupaa, jossa tarkoituksena sy\u00f6d\u00e4 ”lounas”. Lounas monesti lainausmerkeiss\u00e4 siksi, ett\u00e4 se tuppaa olemaan aina vasta iltasella n\u00e4iss\u00e4 reissuissa. Edellisen p\u00e4iv\u00e4n etappi oli paljolti ollut leve\u00e4ll\u00e4, paljon tallatulla polulla, mutta Tuiskukurun suuntaan polku alkoi jo hieman vaikeutua kun seurattiin Vintil\u00e4ojaa. Pidemm\u00e4ll\u00e4 maasto vaihtuikin mets\u00e4st\u00e4 puuttomaksi ja lopuksi laskeuduttiin alas itse Tuiskukuruun. <\/p>\n\n\n\n Reilu parin tunnin tauko tuvalla sy\u00f6dess\u00e4 ja p\u00f6tk\u00f6telless\u00e4 kului nopeaan. Keli muuttui iltaa kohti pilvisest\u00e4 aurinkoiseksi, joka sopi itselle oikein hyvin. Laskevan auringon siint\u00e4ess\u00e4 takaviistosta l\u00e4hdin k\u00e4velem\u00e4\u00e4n it\u00e4\u00e4n kohti Luiroj\u00e4rve\u00e4. Aikaisemmin Suomunruoktulla olin sivukorvalla kuullut, kun er\u00e4s vanha mestari selitti nuorelle parille reitist\u00e4 kohti Luiroa. Hetken juttua kuunnellessani l\u00f6ysin kyseess\u00e4 olevan reitin kartalta ja p\u00e4\u00e4tin kiert\u00e4\u00e4 tuota kautta. <\/p>\n\n\n\n Reittimuutos kannatti, sill\u00e4 Ampup\u00e4iden v\u00e4list\u00e4 oli hienoa kulkea laskevassa ilta-auringossa. J\u00e4lleen kerran my\u00f6s p\u00e4\u00e4si hoitamaan modernin l\u00e4nsimaisen ihmisen ahdinkoa, eli puuttuvia datayhteyksi\u00e4 puhelimesta, sill\u00e4 ylemp\u00e4\u00e4 p\u00e4\u00e4si soittamaan ja selaamaan uusimmat s\u00e4\u00e4tiedot jne. Ehk\u00e4 my\u00f6s lataamaan varastoon pari jaksoa jotain turhaa paskaa Netflixist\u00e4. On my\u00f6s aina kiva l\u00f6yt\u00e4\u00e4 v\u00e4hemm\u00e4n kuljettuja polkuja, jossa ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 tule ket\u00e4\u00e4n vastaan. Luiroa kohta ment\u00e4ess\u00e4 tuli my\u00f6s kaksi hienoa joen ylityst\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Loppuen lopuksi p\u00e4\u00e4sin Luirolle ja pihalla istuvasta l\u00f6ssin m\u00e4\u00e4r\u00e4st\u00e4 p\u00e4\u00e4ttelin heti, ett\u00e4 tuvassa nukkumiseen ei ollut mit\u00e4\u00e4n mahdollisuuksia. Miten ollakaan, oli autiotuvassa loppuen lopuksi l\u00e4hes tyhj\u00e4\u00e4. Varaustupa taas oli aivan t\u00e4ysi ja sielt\u00e4 loppuen lopuksi tuli pari ihmist\u00e4 autiotuvan puolelle, hieman kevyemp\u00e4\u00e4n ruuhkaan. Virittelin petini valmiiksi ja keittelin ruokaa tuvassa. Sitten alkoikin kello olla jo sen verran, ett\u00e4 seuraavaksi piti siirty\u00e4 saunaan. Parin p\u00e4iv\u00e4n hikoilun j\u00e4lkeen sauna oli oikein mukava lis\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Aamulla tilanne oli sama kuin edellisen\u00e4kin aamuna. Selk\u00e4 oli niin perkeleen kipe\u00e4 ett\u00e4 yl\u00f6s piti nousta py\u00f6r\u00e4ytt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 itsens\u00e4 kyljelle ja jotenkin k\u00f6nyt\u00e4 pystyyn. Tuo selk\u00e4 nyt vaan on tuommonen, mutta asiaan saattoi my\u00f6t\u00e4vaikuttaa my\u00f6s se, ett\u00e4 olin molempina iltoina j\u00e4tt\u00e4nyt patjaan ehk\u00e4 hieman liikaa ilmaa. Tuolloinhan se ei mukaudu juurikaan kehon muotoihin vaan on k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 ylihintainen uimapatja. <\/p>\n\n\n\n Aamupalat naamariin aivan rauhassa ja hieman Lupukkap\u00e4iden tuijottelua rannassa. Noin puolenp\u00e4iv\u00e4n aikoihin (kun l\u00e4hes tulkoon kaikki muut olivat jo koko paikasta l\u00e4hteneet) l\u00e4hdin tepastelemaan p\u00e4iv\u00e4n patikkaa. Kohteena t\u00e4ll\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4 oli Kotak\u00f6nk\u00e4\u00e4n laavu, jonne matkaa loppuen lopuksi oli aikalailla tasan 20km. <\/p>\n\n\n\n Alunperin meinasin sy\u00f6d\u00e4 ensimm\u00e4isen kerran vasta puoliv\u00e4liss\u00e4 matkaa olevalla tulipaikalla, mutta tuntui ett\u00e4 energia loppui kesken ja menemisest\u00e4 ei oikein tullut mit\u00e4\u00e4n. P\u00e4\u00e4tin pit\u00e4\u00e4 lounastauon polun l\u00e4hettyvill\u00e4 pienen lammen rannalla l\u00e4hell\u00e4 Joukhaisp\u00e4\u00e4t\u00e4. T\u00e4n\u00e4\u00e4nkin keli oli mit\u00e4 mainioin ja oli mahtava sy\u00f6d\u00e4 ja p\u00f6tk\u00f6tell\u00e4 hetki rauhassa auringossa.<\/p>\n\n\n\n T\u00e4st\u00e4 jatkaessani kohti tulipaikkaa jonka nime\u00e4 en juuri nyt muista, mutta maisemat oli 5\/5. Hetkitt\u00e4in tuntui, ett\u00e4 olisi k\u00e4vellyt jossain videopelin syksyisess\u00e4 mets\u00e4ss\u00e4 kun polku risteili molemmin puolin Kaavitsaojaa, joka haarautui hetkitt\u00e4in useampaan osaan. Puhelimen kameralla ei toki kovin helposti t\u00e4ll\u00e4ist\u00e4 maisemaa saa vangittua sill\u00e4 lailla kuin sen itse n\u00e4kee. <\/p>\n\n\n\n Viel\u00e4 oli melkein puolikas matkasta j\u00e4ljell\u00e4 ja jatkoin kohti Padagovan tulipaikkaa. Maisemat olivat edelleen reitin hienoimpia. Harvaa mets\u00e4\u00e4 ja pieni\u00e4 kirkkaita lampia. Padagovalle p\u00e4\u00e4sty\u00e4ni en pit\u00e4nyt kummempaa taukoa kuin muutamaksi minuutiksi laskin rinkan sel\u00e4st\u00e4ni. J\u00e4ljell\u00e4 oli en\u00e4\u00e4 muutama kilometri ja katsoin ett\u00e4 sain hieman oikaistua kun en turhaan kulkenut joen vartta pidemm\u00e4n kaavan kautta, vaan oikaisin mets\u00e4n l\u00e4pi. Kuitenkin siin\u00e4 viel\u00e4 tunti meni ennen kuin olin perill\u00e4 Kotak\u00f6nk\u00e4\u00e4n laavulla. Ensin hain laavua v\u00e4\u00e4r\u00e4lt\u00e4 puolen koskea ja en l\u00f6yt\u00e4nyt kuin vanhan k\u00e4yt\u00f6st\u00e4 poistetun tulipaikan. Jostain syyst\u00e4 puhelimeeni ladatut maastokartat olivat t\u00e4lt\u00e4 kohtaa yht\u00e4kki\u00e4 h\u00e4vinneet muistista, joten piti kaivaa esiin kunnon paperikartta. Laavu n\u00e4yttikin olevan toisella puolella, joten takaisin sillan kautta ja laavu alkoikin l\u00f6yty\u00e4. Itseni lis\u00e4ksi alueella oli kaksi telttaa, eli aika hiljaista. Nuotioon tulet ja ruuan laittoon. Nyt my\u00f6s viritin riipparin, koska en en\u00e4\u00e4 kolmatta aamua halunnut olla jumissa jos olisin j\u00e4\u00e4nyt laavuun nukkumaan patjalla. <\/p>\n\n\n\n Seuraavan p\u00e4iv\u00e4n etappi menisi Rautulammin kautta Luulammille. Matkaa oli noin 15km. Tuttuun tapaani jumitin aivan rauhassa ja l\u00e4hdin liikkeelle vasta puolelta p\u00e4ivin. Polku Rautulammille leveni alun j\u00e4lkeen nopeasti m\u00f6nkk\u00e4riuraksi, jota oli helppo k\u00e4vell\u00e4. Maisemat muuttuivat pikkuhiljaa mets\u00e4st\u00e4 tunturikoivikoksi. Aurinko alkoi paistaa harmaan aamun j\u00e4lkeen l\u00e4hes heti puolen p\u00e4iv\u00e4n j\u00e4lkeen ja l\u00e4mp\u00f6tilat olivat my\u00f6s aika kes\u00e4isi\u00e4, noin 14-15 asteen tuntumassa. Muutama kilometri ennen Rautulampea alkoi k\u00e4vely suorassa auringossa jo hieman vied\u00e4 voimia. Olin my\u00f6s henkisesti varautunut Rautulammen ihmispaljouteen ja jengi\u00e4h\u00e4n siell\u00e4 todella oli kun vihdoin perille p\u00e4\u00e4sin. P\u00e4iv\u00e4tupa n\u00e4ytti olevan sil\u00e4 hetkell\u00e4 tyhj\u00e4, joten istuin p\u00f6yd\u00e4n \u00e4\u00e4reen virittelem\u00e4\u00e4n lounaan. Oli hyv\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4 edes hetkeksi pois auringosta. <\/p>\n\n\n\n![\"\"](\"https:\/\/hikinenreppu.fi\/wp-content\/uploads\/2023\/11\/Nayttokuva-2023-11-4-kello-11.19.32.png\")
<\/a><\/a>P\u00e4iv\u00e4 2 – Suomunruoktu – Luiroj\u00e4rvi<\/strong><\/h3>\n\n\n\n
<\/a><\/a><\/a>P\u00e4iv\u00e4 3 – Luiroj\u00e4rvi – Kotak\u00f6ng\u00e4s<\/strong><\/h3>\n\n\n\n
<\/a><\/a><\/a><\/a><\/a><\/a><\/figure>\n\n\n\n<\/a>P\u00e4iv\u00e4 4 – Kotak\u00f6ng\u00e4s – Kiilop\u00e4\u00e4<\/strong><\/h3>\n\n\n\n